maanantai 25. helmikuuta 2013

Home Office


Viime viikolla tapahtui monenlaisia juttuja, joista pieni pääni on vieläkin hieman sakaisin. Näistä jutuista johdannaisena päätin viimein ostaa itselleni uuden tietokoneen. Se on hieno tietokone. Applen Macbook Pro. Niin hieno, että se vaatii ympärilleen tietenkin myös hienot puitteet ;) 


Niinpä sisustin meille eilen kotitoimiston. Kalusteet lähtivät taas kerran liikkeelle, ja tässä tulos. 

Kotitoimisto on vauvaystävällinen; työpöydältä näet lattialle, missä vauva temmeltää. Kotitoimistoon kuuluu myös kehto, jossa vauva voi nukkua. Kotitoimisto on myös ihanan valoisa; sinne paistaa jo aamupäivästä aurinko niin kauniisti. 

Juuri nyt istun täällä, ja kerrankin tuntuu kivalle istua tässä kirjoituspöydän äärellä, kun voi katsella kotia ja ulos ikkunasta; ei siis selin kaikkeen ja tuijottaa seinää!


Nyt vain odotellaan uutta asukkia kotiin.

Ja vielä tunnustuksista:

Kiitos New Blog Love -tunnustuksesta Pialle! Saman tunnustuksen sain myös Nuukaskalta jo aikoja sitten; kiitos myös siitä! Olen tähän jo kerran vastannut, mutta otan mielellään tunnustukset vastaan :) Koska olen tähän vastannut jo kerran, annan tällä kertaa tunnustuksen eteenpäin vain yhdelle blogille: 


Ihana blogilöytö, jossa pienen vauvan äiti ompelee kauniita juttuja, tuunailee ja vielä leivoskeleekin herkullisuuksia. Kannattaa käydä kurkkaamassa :)

Reipasta viikon alkua teille jokaiselle, ja toivottavasti sielläkin paistaa aurinko!? Täällä paistaa, ja päivän ensimmäinen lenkki ulkona joen varrella on jo takana päin. Iiiii-hanaa, erästä julkimohenkilöä mukaillen ;)


perjantai 22. helmikuuta 2013

Vaaleanpunaista...


Tämä emäntä haluaisi nyt pirttiin jotain vaaleanpunaista. Sain mieheltä ystävänpäivälahjaksi vaaleanpunaisia ruusuja. Äiti puolestaan toi jo aika sitten vanhan tätini kutoman pöytäliinan - jos sillä olisi meille käyttöä. Ja olikohan täti sen aikoinaan juuri minulle kutonutkin...? No, joka tapauksessa, nyt meillä on vähän vaaleanpunaista. Mutta silmissä piirtyy erilaista vaaleanpunaista; erilainen matto, ehkä räsymatto, kivoja tyynyjä, kesäisiä sellaisia, ja niin edelleen...

Ruusut nuokahtivat jo pari päivää ystävänpäivän jälkeen, mutta eihän niitä hennonnut pois heittää. Leikkasin ruusut irti varsista ja pistin Mari-skooleihin kellumaan. Siinä ne nyt sitten ovat.

Hiihto"loma"viikko alkaa olla meillä lopuillaan. Kellari on laatoitettu, sähkömies on käynyt viimeistelemässä hommiaan ja eilen saumattiin kellarin lattiat. Voin sanoa, että kyllä tuntuu tänä iltana varmasti oudolle, kun ja jos pääsen kävelemään pesuhuoneeseen ilman kenkiä!! Kaiken sitä on kestänyt, ja helmikuun lopulla tulisi noin 1,5 vuotta tätä kestämistä täyteen ;)

Perjantai: siivoukset edessä ja postissa odottaa jotain kivaa. Siitä kivasta ja kellarin uudesta luukista siivouksen jälkeen enemmän varmaan ensi viikolla; mukavia hetkiä sinun viikonloppuusi!

Ja muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan, jos vanha helmitaulu miellyttää silmää; linkki sivun oikealla reunalla!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Art Hannila -arvonnan voittaja

Eilen päättyi uuden blogiosoitteeni tupaantuliaisarvonta, ja tänään pikkuprinsessamme sai kunnian olla jälleen onnettarena. Viime kerralla hän ei osannut kuin osoittaa oikeaa lappua; nyt jo niin iso tyttö, että tarrasi yhteen lappuun niin tiukasti kiinni, etten meinannut saada lappua pois hänen kätösestään :)

Ja näin arvonta kulki:


Eli arvonnan voitti BIKKE!! Taas sinä voitit Bikke minun arvonnassa; onkohan meidän pienoisella jokin salainen yhteys sinuun - tai toisin päin?!

Mutta joka tapauksessa onneksi olkoon voitosta, ja otatko yhteyttä minuun Bikke osoitteeseen hiljamaariansisustuskirja (at) gmail.com ja lähetä osoitteesi, niin laitetaan voitto tulemaan sinne kotiin!

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista Katin tuotevalikoimaa ajatellen. Toivon mukaan näistä on Katille hyötyä tulevaa toimintaansa ajatellen, ja menestystoivotuksia Katin käsityöyrittäjän uralle!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Prinsessaherkkuja ystävänpäivän kunniaksi


Kummityttöni on parasta kahviseuraa: aina pitää olla kakkua tai muuta herkkua. En juuri hermoile muiden vierailua, jos ei ole kaapissa, mitä tarjota, mutta jos kummityttö tulee, eikä ole mitään, pitää alkaa äkkiä loihtimaan jotain. Lapsi kun ei ymmärrä, että vauva ja remontti vie kaiken kummitädin ajasta.

Kun kerranin oli ystävänpäivänä aikaa, päätin kutsua kummitytön äitinsä äitinsä kanssa meille päiväkahville. Tarjolla oli cake popseja sekä vadelmasuklaamuffineja kera kermakoristeen. Kummityttö tykkäsi Cake Popseista, mutta meidän aikuisten makuun täytyy myöntää, että hieman turhan makeita olivat... Olisikohan tumma suklaa parempi kuorrutteeksi...? Onko kokemuksia? Vadelma-suklaamuffinssit olivat sen sijaan myös meidän aikuisten makuun; ehkä olisivat voineet olla hitusen suklaisempia vielä ;)

Anteeksi suhruiset kuvat: ystävänpäivä Turussa oli todella pilvinen ja synkkä, ja kahvittelujen pääasiahan oli syödä ja nauttia yhdessäolosta - eikä miettiä kuvakulmia ja hyvää valoa + istuimme kynttilän valossa. Kummityttö halusi nimittäin puhaltaa kynttilän, joten istuimme vielä kaiken ystävänpäivän kunniaksi vaaleanpunaisen kynttilän valossa, jonka kummityttö puhalsi ennen kahvittelua ja toisen kerran vielä jälkeen kahvittelun ;)

Tässä vielä ohjeet, jos jota kuta kiinnostaa:

Cake Popsit (ohje muunneltu netistä löytämästäni)
  • 1 tuubi domino-keksejä tai vastaavia täytekeksejä
  • noin 80 g maustamatonta tuorejuustoa
  • Pandan valkosuklaalevy
  • nonparelleja koristeluun
  • grillitikkuja
  1. Erottele kekseistä vaalea sisus erilliseen kulhoon. Hienonna tummat keksit muruksi tehosekoittimessa.
  2. Yhdistä keksien vaalea täyte ja tuorejuusto. Lisää keksinmurut. Sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin. Tuloksena pitäisi olla jäykähköä taikinaa, joka on muotoiltavaa ja pysyy hyvin kasassa.
  3. Pyörittele massasta pieniä, noin lihapullan kokoisia palloja. Laita ne vadille tai vaikka piirakkavuoalle, peitä tuorekelmulla ja anna tekeytyä viileässä vähintään 2 tuntia.
  4. Tee kuorrutus: Rouhi suklaat erikseen, joko suklaahauteessa tai mikrossa. Varo ettei seos kärähdä! Kasta tikkaritikun pää ensin suklaasulaan ja työnnä keksipalloon.
  5. Valele palloja suklaasulalla pienen lusikan avulla siten, että pallot peittyvät suklaaseen kokonaan. Koristele halutessasi nonparelleilla. Nosta tikkarit jähmettymään. Säilytä kakkutikkarit viileässä.
 Vadelma-suklaamuffinit (Pirkka-resepti)

200 g leivontamargariinia
2 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
1/2 dl maitoa
noin 4 dl vehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
4 dl pakastevadelmia

Päälle vatkasin kermaa ja koristelin nonparelleilla!

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri keskenään. Lisää taikinan joukkoon vuorotellen maito ja siivilän läpi jauhoseos. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää lopuksi jäiset vadelmat.

 Nostele taikina kahden lusikan avulla muffinivuokiin. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia.


P.S. Kiva, kun niin moni on löysi ystävänpäiväarvontani. Huomioithan, että muutin vähän arpamääräsääntöjä, koska huomasin, että blogini lukijana voi olla ilman, että minä siitä tiedän :) Ja muistutan vielä tupaantuliaisarvonnasta, joka päättyy jo sunnuntaina. Nyt on erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa, sillä osallistujia on aika vähän. Pyyhemerkit olisivat symppikset esim. mökillä - tai mökkituliaisiksi, joten käykäähän osallistumassa ja kertomassa Katille, mistä tykkäätte ja mitä toivoisitte häneltä enemmän! Tästä KLIK pyyhemerkkiarvontaan :)

torstai 14. helmikuuta 2013

Arvonta blogiystäville


Ystävänpäivän kunniaksi päätin järjestää arvonnan blogiystävilleni. Palkintona on tämä kuvissa näkyvä, hurmaava, vanha helmitaulu, jonka löysin jokin aika sitten kirpparilta ja ostin ihan teitä ajatellen. Meillä on nimittäin tällainen omakin, ja kovasti tykkään. Helmitaulu on vanha, joten jälkiä elämästä on. Jossain vaiheessa taulu on saanut joitain valkoisia roiskeita päälleen, jotka kyllä suurin osa lähtevät/lähtivät rapsuttelemalla pois. Mutta ken tykkää tällaisesta, tuskin odottaakaan, että se on naarmuton :)

Eli seuraavaksi arvonnan säännöt:

* Ystävänpäivän kunniaksi arvonta on vain niille, jotka ovat kirjautuneet blogini lukijaksi joko täällä bloggerissa tai facebookissa. Arvonnan aikana voi liittyä lukijaksi, mutta toivon tietenkin, että liityt lukijaksi, koska pidät muustakin näkemästäsi kuin tästä arvonnasta ;) "Hiljaisena" lukijana saat yhden arvan (eivät siis näy sivupalkin naamagalleriassa eivätkä facebookin lukijoina); "näkyvänä" lukijana saat kaksi arpaa, jos lähetät minulle terveisesi alle tai facebookin kommenttilootaan. Kuulisin mielelläni sinulta, mistä haluaisit minun kirjoittelevan tänne tulevina kuukausina.

* Yhden lisäarvan saat, jos olet kommentoinut jotain juttuani kerran tai useammin täällä bloggerissa tai facebookissa viimeisen kolmen kuukauden aikana (eli pitää sisällään myös vanhaan blogiini tulleet kommentit ennen 13.9.2012-13.2.2013 välisenä aikana). Arvontoihin liittyviä kommentteja ei kuitenkaan huomioida. Tällä haluan lähettää lämpimät kiitokseni heille, jotka jaksavat kommentoida juttujani, sillä ne lämmittävät mieltä joka kerta ja niin vaan paljon :)

* Yhden lisäarvan saat myös linkittämällä arvonnan blogisi sivubanneriin kera yllä olevan kuvan. Syksyn arvontakierroksella sain tällä tavalla monta uutta ja ihanaa blogiystävää, ja monta uutta blogia luettavaksi. Tämäkin siis blogiystävyyttä ajatellen.

Muistathan laittaa kommenttiin mukaan, kuinka monella arvalla olet mukana!

Arvonta päättyy 14.3.2013, ja alkakoon 14.2. klo 8.15 meidän kellon aikaa. Onnea kaikille arvontaan, ja oikein ihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle <3


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Vanha patakaappi alias tiskikaappi


Vanha patakaappi pääsi viime viikolla ruokailuhuoneeseen. Ihan itse kannoin yläkerrasta ;)

Ristin sen patakaapiksi; on ollut äitini lapsuudenkodissa tiskipöytänä/kaappina, ja tässä äitinikin auttoi mummoa tiskien pesussa nuoruudessaan. Löysin tämän mummolan navetasta pian jo kymmenen vuotta sitten, ja sain "tämän romun" mukaan ilman muiden kateellisia katseita, sillä harmillisen vähän mummolassa on arvostettu näitä vanhoja laudoista kyhättyjä kalusteita.

Vaikkei tämä rahallisesti olekaan varmaan juuri minkään arvoinen (tai en tiedä?), on sillä tunnearvoa. Ja opiskelujen päättymisen aikoina tämä oli arvokastakin arvokkaampi, sillä pienituloiselle tämä maksoi vain ruskean maalipurkin verran ja toimi monen monta vuotta minulla televisiotasona.

Ajattelin kantaessani kaappia alakertaan, että maalaisin kaapin, mutta se näyttääkin yllättävän hyvälle juuri tässä väriasussaan. Enpä siis taida; muisto se on tämä maalikerroskin.

Mukavaa päivää sinulle, ja huomennahan on jo ystävänpäivä. Sitä juhlistan teidän blogiystävien kanssa uuden arvonnan merkeissä, joten olkaahan kuulolla!

 P.S. Muistutan samalla jo käynnissä olevasta arvonnasta (klik)! Jos pyyhemerkit eivät ole tarpeen, Kati mielellään kuulisi kuitenkin ajatuksesi hänen tuotteistaan ja mitä hän voisi tarjota enemmän! Itse ajattelin, että nettikaupassa voisi olla myös perinteisiä kranssi- ym. luonnonmaterialeista valmistettuja koristeita sekä ns. kausituotteita, joita hän on blogissaan tuonut esille. Vai mitä mieltä sinä olet? Jotta saataisiin muutama lisää mukaan arvontaa, muutin ehtoja niin, että kaikki voivat osallistua arvontaan, joka siis päättyy nyt sunnuntaina klo 24. Suuri kiitos jo heille, jotka ovat osallistuneet ja kommentoineet samalla tuotteita :)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 4


Tammikuu lähti käyntiin kellarissa tiiliseinien puhdistuksella, josta olikin jo aiemmin juttua (klik). Yllä olevassa  kuvassa vasemmalla puhdistettu seinä, oikealla puhdistamaton; aika selvä ero!


Seinien puhdistuksen jälkeen mies vielä paikkasi tiiliseinien rakoja paikoin, minkä jälkeen maalattiin katto ja kipsiseinät valkoisiksi. Koiruuskin tykkäsi jäljestä ;)


Helmikuun ekana viikonloppuna päästiin viimein lattian kimppuun. Laattojen alle asennettin tällaiset eristelevyt (nimeän en nyt muista, pitää täydentää tieto myöhemmin) + lattialämmityskaapelit asennettiin levyissä valmiina olleisiin uriin. Levyjen pitäisi johtaa lattialämmityksen lämpö ylöspäin, eikä näin lämmitetä maata lattian alla. Toivottavasti toimii. Levyissä oli lisäksi ns. hengitysreikiä, joiden kautta kosteuden pitäisi nousta ylös, eikä jäädä muhimaan levyjen alle.


Ja sitten päästiin laatoittamaan. VIHDOINKIN, sillä oltiin ostettu lattialaatat 1,5 vuotta sitten juuri asuntokauppojen jälkeen...! Laatat saivat siis odottaa tovin ennen asennusta, mutta olivat kyllä niin nappivalinta, vaikkei tiedetty tulevista tiiliseinistä vielä mitään laattojen ostohetkellä. Vai mitä tykkäät? Minusta ainakin tuo tiiliseinä tulee vieläkin paremmin esille kuin ennen!

Koska pesuhuone sijaitsee täällä kellarissa, on laatoitus pitänyt tehdä osissa. Lisäksi kylmä ilma ja kosteus hidastavat laastin kuivumista. Toisin sanoen laatoitus on vieläkin osin kesken, mutta ollaan jo loppusuoralla. Loppuviikosta on tavoite laatoittaa loput laatat ja sitten saumaamaan.

Lopputuloksesta saatte nähdä otteet siten ehkä ensi viikon puolella, jolloin vietetään lomaa jälleen kerran rempan merkeissä :)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Vanhan talon ovet


Vanhat ovet; näitä niin rakastan!

Emme ole tehneet näille vielä mitään. Vähän rapsutettu irti lähtevää maalipintaa pois silloin tällöin "ohi kulkiessa" ja vessan ovea puuseppä hioi jostain syystä rakentaessaan ovelle ovenkarmia. Ensin ajattelin, että näyttävät varmasti hirveille, kun kaikki muu ympärillä on kunnostettu. MUTTA ei todellakaan; ne näyttävät vain entistä kauniimmille! Jotenkin tekisi mieli jopa jättää ne tällaisiksi. Asiasta voi olla myös eri mieltä, ja tämän perheen pää todennäköisesti on. Ehkä nämä kuvat auttavat perustelemaan asiaa. Tai sitten ovat ainakin muistona tästä vaiheesta. 

Meillä on kolme tällaista ihanaa vanhaa peiliovea + neljäs keittiön ja eteisen välisen seinän sisällä... Luit oikein; löydettiin se sieltä remontin yhteydessä, mutta olisi vaatinut seinien hajottamisen ja järeitä toimenpiteitä sen sieltä saadakseen, joten jätettiin se sinne "säilöön". Ken tietää, kuka sen sieltä seuraavaksi löytää, ja mitä siitä silloin tuumaa.

Tänään oli lyhyiden päiväunien päivä, joten luvassa on iltapäivälle kitinää kera äidin tanssiaskelien - tai raskas kävelylenkki lumipyryssä. Ihanaa joka tapauksessa, että on näin valoisaa; kyllä mieltä lämmittää. 

Huomenna jos saisin seuraavan tilanneraportin kasaan kellarista; siellä on jo sen näköistä, että... tai en uskalla luvata vielä mitään ;)



perjantai 8. helmikuuta 2013

Wanhasta silityslaudasta ikkunalauta


Niin tykkään tästä, että väen vängällä siivosin ruokailuhuoneenkin tänään ja kiireessä räpsin muutaman kuvan valoisaan aikaan. Vanha silityslauta on siis nyt meidän ikkunalauta! Mitä tykkäät? Voin jo kuvitella vaaleanpunaiset pelargoniat vanhoissa saviruukuissa tähän; oih...

Nyt iltapuuhiin ja nukkumaan; kukkaunia itse kullekin!

P.S. Olen saanut haasteita ja tunnustuksia, joihin en ole vieläkään vastannut. Muistan ne, mutta taidan olla niihin vastaamisessa tosi huono. Yritän kuitenkin vielä - ja olen superiloinen jokaisesta tunnustuksesta ja haasteesta, jonka saan; kiitos siis niistä vielä kerran :)

Kun pinnasänky muutti lapsen huoneeseen...


... meni kaikki taas sekaisin, ja siis lähes kaikissa huoneissa: ruokailuhuoneessa, kirjastossa, makuuhuoneessa ja lapsen huoneessa. No, oli siinä taustalla se puinen silityslauta, josta oli juttua blogissani aiemminkin (klik), kun se nyt täytyi saada ikkunan alle ns. ikkunalaudaksi. Mutta siitä siis joku toinen kerta, sillä ruokailuhuoneessa on tosiaan vielä kaikki sekaisin ;)

Lapsosen huoneen sain siivottua ja järjestykseen ennen kuin hän heräsi päiväuniltaan. Ja muutaman kuvankin räpsäisin. Tälle siellä nyt näyttää. Sellaista söpöä. Paitsi tuo televisio; ne nyt näyttää lähes aina jotenkin niin rumilta. Meillä ei alakerrassa television antenni vieläkään toimi, joten televisiota katsellaan täällä. Lattialta käsin  ja leikitään siinä samalla prinsessan kanssa; suositten vauvavanhemmille muillekin, sillä ei sitä muuten lattialla tule itse juuri makailtua ;)

Meillä naapuri aloitti lauluharjoitukset; meillä on siis kotona välillä kuin oopperassa. Siis oikeasti hän laulaa todella hyvin, ja sitä jää ihan kuuntelemaan. Puutalossa kaikki kuuluu hormien kautta läpi, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja tää on sitä hyvää, joka saa joka kerta hymyn naamalle ja muistaa kuinka onnellinen on, kun asuu täällä Portsassa!

Hienoa, että vanhat lukijani alkavat pikkuhiljaa löytää tänne. Ystävänpäivänä ajattelin pistää sellaisen hyvin minun näköisen arvonnan pystyyn blogilukijoilleni, sillä olette kovin arvokkaita ja ilahdutatte minua joka kerta, kun kommentoitte jotain - tai vaikka vain liitytte lukijakseni, sillä onhan se samalla kunnianosoitus sepustuksilleni :)

Mutta sitä ennnen, voitte osallistua art Hannilan arvontaan (klik), ja jos ette pyyhenappeja tarvitse, Kati olisi varmasti mielissään, jos vaikka vain kertoisitte, mitä hänen tuotteistaan ajattelette, mistä pidätte ja mitä kenties toivoisitte enemmän. Nyt heipat, hyvät viikonlopun toivotukset ja me lähdetään tytön kanssa rämpimään tuonne lumipyryn keskelle!


torstai 7. helmikuuta 2013

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 3

Moni on ihmetellyt, miten meidän remontti on kestänyt niin kauan. Voisin vastata tähän, että emme itse asiassa ole remontoineet; aluksi purettiin lähes kaikki pois, ja sen jälkeen rakennettiin uutta tilalle. Kellari on tästä paras esimerkki, koska siellä se kaikki on ollut niin selkeästi näkyvillä. Nii-in, näkyvillä, eikä nämä näyt kovin mieltä aina kohentaneet ;)

Mutta tässä siis tärkeimmät tapahtumat kellarin nurkkauksessa vuoden 2012 aikana:


Heinäkuussa kellarissa vähän pölisi... Päätettiin siis purkaa leivinuuni; ei vetänyt, vei tilaa, oli ruman näköinen - ja tarviiko vielä perustella ;) Niin, yksi perustelu löytyy: mielessäni alkoi muhia, että tähän tilaan olisi niin hienoa saada kodinhoitotilat; pyykille paikat, pyykinkuivatus, pöytätasoa, jne. Ja sitähän tosiaan järjestyi, kun mies iski moukarilla leivinuuniin - joka ihan totta puhuen mureni iskuista! En tiedä, onko tällainen normaalia, mutta voimaa purkamisessa ei juuri tarvittu, mutta tiilien kärräämisessä KYLLÄ ;)

Ja ei kyllä ole harmittanut tippaakaan, että päätettiin purkaa leivinuuni; tilaa on nyt niin ihanasti - ja saadaan sellainen luksus kuin kodinhoitotilat tähän huusholliin!


Leivinuunin purun jälkeen kellarin lattiaa osin eristettiin uudelleen, sillä osa lattioista oli tehty vastoin rakennusluvissa näkyviä eristeitä. Lisäksi lattiapinta-ala kasvoi leivinuunin purun ja osin tiiliseinienkin purun myötä (tiiliseinää oli ladottu oudosti kerroksittain - muttei siis koko seinän osalta, joten nämä vajaat kerrokset purettiin pois).

Keväällä ja kesällä 2012 kellarin putket ja sähköt uusittiin myös pesuhuonetta ja taloyhtiön päävesilinjaa lukuun ottamatta. Vanhat tukossa olleet valurautaiset jäänteet lähtivät, ja uudet muoviputket laitettiin tilalle. Kuvassa näkyy katon rajassa taloyhtiön päävesilinja. Purun yhteydessä huomattiin, että päävesilinja vuotaa ja on aivan ruosteessa. Putkimies kielsi heti koskemasta kyseiseen putkeen; oli sen verran hapero, että olisi taloyhtiö voinut olla herkästi ilman vettä + meidän kellari veden vallassa! 


Päävesilinjaputken uusiminen kuului taloyhtiölle, ja taloyhtiöllä ei tuntunut olevan niin kiire asian kanssa kuin meillä. Tarkoitus oli, että putkityöt olisi saatu valmiiksi ennen meidän prinsessan syntymään, mutta toisin kävi. Viimein lokakuussa taloyhtiön putkimiehet saapuivat paikalle, ja asensivat kuvassa näkyvän valkoisen putken.  Voi sitä helpotusta ja mielenrauhaa sen jälkeen :)

Kesällä 2012 koolattiin seiniä, eristettiin ne, ja syksyllä levytettiin, pakkeloitiin ja hiottiin ne seinät, joissa vanha tiiliseinä ei jäänyt näkyville.

Päävesilinjan asentamisen jälkeen päästiin viimein rakentamaan kattoa. Eikä sekään ole ihan niin yksinkertaista vanhassa talossa, mutta mies isänsä kanssa sai koolaukset paikoilleen, sen jälkeen kipsilevyt paikoilleen, pakkelointia, hiomista ja pakkelointia ja hiomista. Siis pölyä paljon :)


Jotain varmasti unohdin tästä tarinasta, sillä vuoden 2012 aikana tapahtui paljon. Ja kuvat eivät ole niitä kauneimpia otteita minun sisustuskirjassa ;) Mutta mielestäni nämä on kiva kirjoittaa ylös - ainakin meitä ajatellen, sillä voidaan sitten myöhemmin muistella, mitä kaikkea on tehty - ja kestetty ;)

Vuoden 2012 tapahtumien jälkeen päästiin itse asiassa vasta siihen vaiheeseen, jota voisi kutsua remontiksi, eli kattojen ja seinien maalaukseen, tiiliseinien puhdistukseen - ja nyt työn alla olevaan lattian laatoitukseen. Ja niistä vaiheista sitten seuraavalla kertaa.

Kiva, jos jaksoit lukea näin "tylsää" juttua kera näin hirveiden kuvien, ja jos tulee kysyttävää jostain, kysele pois! Olipa tämä tarina pitkä. Ihan alkoi väsyttää tämän kirjoittaminen. Alanpa siis syömään ja nautiskelen hetken ihanien blogien seurassa; tätä ihanuutta en ole rauhassa ehtinyt harrastamaankaan toviin!

EDIT: Nyytti heräsi juuri sopivasti, joten se siitä rauhallisesta aterioinnista kera blogien :)


Kellarin nurkkauksen tarina, osa 2


Eilen kävin vanhoja valokuvia rempan varrelta läpi, ja kiitän tässä vaiheessa itseäni, että jaksoin kuvata remonttia, vaikkei niin kaunista aina ollutkaan ;)

Lokakuussa 2011 olimme vannoneet, että puramme ensin vain keskikerroksen, ja kellarikerros jätetään tällaiseksi vähäksi aikaa... Mutta tiedättekö sen tunteen, kun tekee mieli kurkata, mitä alta löytyy...??

No, jokatapauksessa; näistä kuvista näette paremmin lähtötilanteen; valkoiset seinät, leivinuuni, katto paneloitu ja ihmeellisiä koteloita siellä täällä - ja lattiassa oli 80-luvun tyyliset laatat. Mieli syyhysi ainakin maalaamaan noita rusehtavia paneleita valkoisiksi, mutta seuraavassa jutussa sitten kerronkin, miten kävikään :)

Nyt kun kuvat on löytyneet, seuraava juttu jo ehkä iltapäivällä. Me käpsytellään seuraavaksi tyttären kanssa jumppaan; Elixian vauvajumppa on osoittautunut kivaksi; äitille tulee ihan hiki pintaan ja lapset katselevat menoa suu auki. Kaikista eniten tytär tykkää liikkeistä, joissa saa olla vatsan ja jalkojen päällä - kun äiti on siis selällään lattialla. Suosittelen kokeileman, jos mahdollisuuksia on lähellä - ja tietenkin jos sinulla on vauva...!

Mukavia hetkiä myös sinun päivääsi!



keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 1

Hiljamaarian sisustuskirjan toisen osan ensimmäinen varsinainen sisustusjuttu lähtee liikkeelle tästä kauniista kuvasta ;) Julkaisen tällä viikolla kuvasarjan kellarin yhdestä nurkkauksesta: mistä lähdettiin liikkeelle ja missä ollaan nyt. Loppuviikosta tai ensi viikon alussa olemme todennäköisesti jo reaaliajassa; toiveena olisi silloin listoitusta ja kalustusta vaille valmista... Mutta katsotaan, miten käy :)



Tällaiselta siis näytti kellarin yhdessä nurkkauksessa, kun kävimme katsomassa nykyistä kotiamme ensimmäistä kertaa. Leivinuuni oli käyttämätön, ja syy siihen oli, että leivinuuni veti todella huonosti. Lisäksi leivinuunin sijainti kellarissa oli lievästi sanottuna outo. Oletteko te törmänneet vastaavanlaiseen??

Asunnosta puuttui kokonaan kodinhoitotilat - ja tähän tilaan on sellainen nyt tuloillaan.

Kiitos kaunis, että kävit blogini uudessa osoitteessa - kauhistelemassa tätä kuvaa... ;) Mutta kauniimpaa on tulossa; lupaan sen!





Tupaantuliaiset kera arvonnan!

Tänään aloitan elämäni toisen blogin, samalla nimellä kuin elämäni ensimmäinen blogi; tämä on siis eräänlainen osa 2 Hiljamaarian sisustuskirjassa. Osa 1 (klik) jää elämään niin, etten näillä näkymin sulje sitä teiltä katsojilta. Uudet päivitykset tulevat kuitenkin vain tänne, ja pyrin siirtämään lukuluettelot ym. pikkuhiljaa tähän osoitteeseen.

Uuden osoitteen kunniaksi päätin järjestää arvonnan, jossa voittaja saa tällaiset käsin taiteillut pyyhemerkit. Ihanuuden tarjoaa Art Hannila. Pyyhemerkkejä saa sekä sinisenä että punaisena, ja napit ovat käsille, kasvoille sekä vieraille. Pyyhenapit sopisivat niin hyvin mökille - tai lasten pesuhuoneeseen, jos sellainen ylellisyys meillä vain olisi. Mutta nämä ovat siis jollekin teistä; eivät minulle ;)

Olen tuiki onnellinen, että tämä käsityöyrittäjä otti minuun yhteyttä blogini tiimoilta, ja saimme näin kivan jutun aikaiseksi. Kuten olen ennenkin sanonut, suomalaisia käsityöyrittäjiä ja heidän tekemisiään pitäisi arvostaa nykyistä paljon enemmän; heiltä saa uniikkeja, reiluilla menetelmillä valmistettuja, kauniita tuotteita. Käsityötuotteissa on niin sanotusti sitä sydäntä; toisin kuin teollisesti valmistetuissa massatuotteissa!


Näin osallistut arvontaan:

1. Yksi arpa, kun olet käynyt Art Hannilan nettisivuilla (klik) ja kirjoittanut alla olevaan tai facebookin kommenttilootaan, mistä tuotteesta tai tuotteista pidät eniten ja kenties, mitä toivoisit käsityökaupasta löytyvän, mitä siellä ei nyt ole. Olen julma, enkä hyväksy niitä arpoja mukaan arvontaan, jotka eivät vastaa näihin kysymyksiin ;) 

2. Kaksi arpaa, jos linkität arvonnan kera yllä olevan kuvan blogiisi.

Arvonta päättyy 17.2.2013 klo 24.

P.S. Art Hannilalla on myös blogi, jota ryhdyin oitis seuraamaan, kun Katiin tutustuin (klik). Blogissaan Kati kertoo käsillä tekemistään kauniista jutuista, joten suosittelen piipahtamaan :)