Kellariin tapettia...?

Eksyin yksi viikonloppu blogistanian maailmasta Tapettitehtaan sivuille - ja se oli rakastumista ensi silmäyksellä. Heti alkoi harmittamaan ruokailuhuoneen, keittiön ja kirjaston tapetit, mutta ei olkoon; ei niitä voi vielä vaihtaa... Sitten aloin haaveilla ullakon tulevien kammareiden tapetointia Tapettitehtaan tapeteilla, mutta siihenkin pitäisi odottaa ensi kesään… Ja sitten välähti: meidän kellarin valkoiset seinät siis toden totta TARVITSEE tapetit! Sillä ovathan ne todella kylmät ja kolkot - ja kukkaistapetit toisivat sinne ihanan hempeän tuulahduksen…

OI voi; nyt odotan jo innolla, että pääsemme hiihtolomalla päiväretkelle Toijalaan, jossa Tapettitehdas sijaitsee, ja kyllä; kaikesta mahdollisesta epäkäytännöllisyydestään huolimatta (kurat ulkoa tullessa, koiran aivastukset, kovan kulutuksen alla olevat seinät…) tämän on vain onnistuttava. Ja nyt aloin tytön päiväunien aikaan mallailla kuvien kera, mikä sopisi parhaiten seinälle:

Niin monta hyvää vaihtoehtoa…?! Mitä sinä tykkäät?

Parasta oli löytää heti etusivulta seuraava info: "Pihlgren ja Ritola Oy on vuonna 1930 perustettu toijalalainen tapettitehdas, joka on erikoistunut ajattomiin design- ja tyylitapetteihin sekä eri aikakausiin. Pihlgren ja Ritola Oy:n paperitapetit painetaan yli 180 vuotta vanhalla rotaatiopainomenetelmällä suomalaiselle tapettipaperille."

Mahtavaa; sopivat siis täydellisesti meikäläisen arvomaailmaan sekä vanhaan puutaloon :) Kehut myös sivuille kokonaisuudessaan. Mahtavia havainnekuvia - ja monipuolinen, kaunis valikoima. Kannattaa käydä tutustumassa!

Meillä muurari nakuttaa edelleen pönttöuunia kirjastoon. Ollaan tässä viikko odotettu, että homma tulee valmiiksi - ja siivotaan sitten. Sotku on siis joka puolella varsin kiitettävä ja kamera "hyvässä suojassa" kirjaston hyllyllä huputettuna suojamuoviin ;) - siksi jälleen kerran kuvat vanhoja ja otettu viime syksynä. Tapettikuvat ovat kaikki Tapettitehtaan sivuilta.

Syksyn sisustuskuvat

Marraskuun viimeinen päivä ja huomaan syksyn vierähtäneen ohi - ja on talvi - ja joulu ihan pian!

Mies on hakemassa pääkaupunkiseudulta vanhoja pönttöuunin kuoria - ja minä jäin lapsen kanssa kotiin. Lapsi nukkuu - ja annoin itselleni pitkästä aikaa luvan tehdä jotain "hyödyntöntä". Välillä tuskastun itseeni, miksi aina on oltava niin tehokas - ja tehtäviä on listalla odottamassa. Mutta kun löysään, huomaan, että seuraavana päivänä on oltava vieläkin tehokkaampi. Yrittäjän arki pienen lapsen perheessä on ollut lopulta todella raskasta. Odotan jo niin joulua - ja lepoa. Ja tänä jouluna en tee joulusiivouksia; olen vain tyytyväinen, jos saan joulukoristeet paikalleen ja muutaman jouluruuan kääräistyä.

Näihin tunnelmiin päätin viimein julkaista kuvat, jotka otin jo syksyllä sen jälkeen, kun sisustustoimittaja oli käynyt tekemässä jutun kodistamme - kun kaikki oli vielä paikoillaan ja siistiä. Harvinaista tässä perheessä nykyään...!

Mutta tämä huvi olkoon nyt tässä - ja menen ripustamaan pyykit narulle. Rentoja hetkiä myös sinulle, arjen kiireiden lomassa ;)

Kellarissa valmista! (tai lähes valmista..)

Sisustustoimittajan käynti meillä sai aikaan melkoisen kiireen saada kaikki valmiiksi remontin suhteen. Vielä viimeisenä iltana laitettiin listoja, eikä silti kaikkea saatu valmiiksi - mutta toimiva oli tämäkin pyrähdys ;)

Seinien ulkopuolella olevat putket päällystettiin ilmastointiputkilla ja saatiin näin rumat muoviputket piiloon. Ja katossa näkyvä, kuvassa vain vähän kurkkaava hirsi putsattiin. Remontin jälkeen ehdittiin vain siivota kiireesti ja somisteet jäivät kovin vähiin. Mutta näissä ihanissa INTOAn räsykoreissa riittikin ihan riittävästi kuvailtavaa ;) INTOA on myös yksi mun asiakkaista. Aivan mahtavia tuotteita vanhoista räsymatoista ja farkuista (klik).

Nyt viikonlopun viettoon; ihanaa! Mukavaa viikonloppua myös sulle!

DIY: Betonitaso ja kaapinovet kodinhoitotilaan

Kodinhoitotila on viimein lähtenyt etenemään myös näkyvällä tavalla. Betonitaso valettiin jo kuukausi sitten ja kannettiin muutama viikko sitten paikoilleen. (P.S. Aika painava oli!) Hyvät ohjeet löydettiin jostain hyvästä blogista, jonka osoitetta en enää löydä... Mutta googlettamalla viisastuu :)

Ja sitten saatiin viimein myös kaapinovet runkoihin: rakennettiin siis nämäkin itse. Liimapuulevyt sahattiin oikeisiin mittoihin, hiottiin, käsiteltiin lakalla ja sitten jo edellisen asunnon entisestä keittiöstä talteen otetuilla saranoilla ovet kiinni paikalleen.

Alkaa näyttää suht valmiille. Paitsi että on tässä: betonitaso pitää vielä hioa ja käsitellä (mehiläisvahalla päätettiin uskaltaa kokeilla) + oviin sellainen painamislukitus.

Huh-huijaa: kiireellä vedin postauksen, mutta sain kuin sainkin sen aikaan :) Nyt vielä arvontavinkki ilmoille, sillä yritykseni facebook-sivuilla on vielä heinäkuun loppuun asti arvonta, jossa voit voittaa Kuviokioskin luomupuuvillaisen Paras ystävä –tyynyn sekä Tuut Designin kaksi kierrätetyistä lastenruokapurkeista valmistettua Nappe-lasia (KLIK)! Ihana lahja tai tuliainen perheen pienemmille!

Ja P.S. Sain joskus, valehtelematta puoli vuotta sitten ainakin, DIY-haasteen Uutta, vanhaa ja lainattua -blogin touhuliaalta Anilta (KLIK); nyt siis viimein vastasin edes yhteen haasteeseen, joka on mulle heitetty. Kiitos niistä kaikista kuitenkin; ajan puute vain estää niiden toteuttamisen - tai pitkittää niiden toteuttamisen ;)

Tiiliseinä + peili = mä tykkään!

Kellarin arkieteinen kera kodinhoitotilojen on saanut arvolleen sopivan peilin. Peili on jo monta vuotta sitten ostettu, mutta nyt vain keksin, että sen on hyvä olla täällä. Näkee peilailla itseään ennen kuin lähtee ulos - ja onhan se aika hienokin ;)

Ja tervetuloa kaikki uudet lukijat; olen otettu, kun lukijamäärä on kasvanut jo näin suureksi!

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 4

Tälle näyttää kellarin nurkkauksessa maaliskuussa 2013. 

Sitten tammikuun täällä on laatoitettu, saumattu, asennettu kattoon led-valot, aloitettu listoitus ja koottu kodinhoitotilan kaappirungot.

Vielä on tehtävää, mutta mikä tärkeintä; täällä voi nyt kävellä lattialla ilman kenkiä, täällä on lämmin ja valonkin saa katkaisijasta päälle, eikä tarvitse kävellä portaita alas sokkona ja tunnustella, missä se johto on, jotta saisi jalkalampun päälle ;)

Remonttiväsymys on jokseenkin iskenyt - sekä minulle että miehelle. Puolitoista vuotta on nyt takana remontin merkeissä, ja sinä aikana olen ollut 9 kuukautta raskaana kera melkoisten pahoinvointien ja viimeisen puoli vuotta ollaan vietetty elämää pikkuprinsessan kanssa. Voin kertoa, että on ollut aika raskaat puolitoista vuotta, ja ryppyjen uurteet ovat syventyneet...! Mutta en kadu; tämä on nyt meidän näköinen koti, ja tuntuu myös niin omalle. Kun lähes kaikkialla näkyy meidän käsien jälki, tunnearvoa ja muistoja riittää - siis myös tässä kellarin nurkkauksessa.

Tulevassa kodinhoitotilassa on siis vielä tehtävää; kaapin ovet ajateltiin tehdä itse liimapuulevyistä + kesällä valetaan taso betonista. Lisäksi listoitusta, sähkötöitä, jne. Mutta tämä sitten ajan kanssa; kun tuntuu sille.

Kiitos aivan ihanista kommenteistanne viime postaukseen; aika mahtavaa, kun niin arkinen asia kuin pyykinpesutila voi saada niin vain paljon positiivisia kommentteja ja näyttää muidenkin silmissä niiiiiiiin hyvälle - eikä siis pelkästään meidän silmissä ;) Sellaista arjen luksusta; pienistä asioista iloa elämään!

Niitä siis sinunkin päivääsi; iloitaan pienistä iloista ja kauniista asioista arjessamme :)

P.S. Uusille lukijoille, jotka toivotan tässä samalla lämpimästi tervetulleiksi mukaan, täältä pääsette katsomaan, miltä kellarissa ennen näytti ja mitä matkan varrella on nähty: KLIK, KLIK ja KLIK!

"Pesuholvi" alias pyykkihuone

Viimeksi, kun kuvasin meidän "pesuholvia",  oli meininki vähän toinen... KLIK. Meininki oli siis aivan kaoottinen koko kellarissa ;) 

No, jos palataan tähän päivään:

Pesuholvissa rummuttaa, taas. Kestovaipat saavat kyytiä, ja tytär nukkuu vieressä vaunuissa parhaimpia vauvan uniaan; meteli on hänelle parasta unilääkettä. Joku edellisistä asukkaista oli sijoittanut lämminvesivaraajan, pesukoneen ja kuivausrummun holviin, joten jätettiin ne sinne. Pientä urakkaa oli toki sitä ennen, kun lattia kaivettiin auki, putket uusittiin, vesieristys laitettiin, laatoitettiin, saumattiin ja maalattiin. Heh ;) Vielä puuttuu siis vielä listat.

Tällainen on siis meidän pesuholvi alias pyykkihuone. Tykkään kovasti; koneet ovat sopivasti piilossa, mutta eivät silti suljettujen ovien takana.

Näpsäsin kuvan myös samasta kellarinurkkauksesta, josta onkin jo monta tarinaa (KLIK, KLIK ja KLIK); jatkoa näille tarinoille siis luvassa piakkoin. Nyt ovat kaapit jo paikallaan, toki ilman ovia ja pöydän kantta ;)

Kiitos teille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen, ja muistuttelen, että Mellin verkkokauppaan saa tosiaan 20 % alennuksen vielä reilun viikon päivät, ensi sunnuntaihin asti (KLIK). Ja tervetuloa uudet lukijat!

Aurinkoisia päiviä sinun viikonloppuusi :)

Tunnelmakuvia siivouksen jäljiltä

Eilen oli historiallinen päivä. Siivosin koko kodin kellarista yläkertaan asti ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan, perjantaina, tehden siis viikkosiivouksen! Voi että, tuntui hyvälle, kun koti oli puhdas ja siisti kerrankin, kun viikonloppu koitti :)

Ja nyt lauantai-aamuna paistaa aurinko ja on ihana kirpeä pakkanen. Käytiin jo aamulenkillä nupun kanssa, mutta hän ei halunnut jäädä vaunuun nukkumaan. Joten kuvailimme täällä yhdessä siistiä kotia, ja nyt äiti heiluttelee leluja lattialla, leikittää välillä nuppua keinuen, lisää kuvia blogiin ja nauttii huoneeseen tulvivasta valosta ja hetken kiireettömyydestä. Iltapäivällä alkaa nimittäin taas listojen maalaus ja kellarin remontti jatkuu.

Tässä siis hajanainen kollaasi vielä niin siististä kodistamme :)

Kirjastohuoneesta, ja hei; tässähän näkyy jo pölyä...! ;) No tätä tämä on. Piti kyllä kuvata tuota tyttäremme kastelahjaa; tämä pieni esine tuntuu huoneessa varsin suurelle väriloistollaan, ja minä ihme kyllä tykkään; muuten niin harmaassa & vanhahtavassa huoneessa kiva, moderni piristys.

Pikkunupun huone sai uuden maton viikolla. En ole kovin ylpeä siitä, vaikka tosi symppis on, mutta joku oli ostettava, kun lattia oli niin kylmä. Made in India siis. Kodin Ykkösestä ja maksoi alennusten kera vain vaivaiset 40 euroa. Tästä voi siis vain päätellä, missä oloissa matto on rustattu kasaan. No, yksin en voi pelastaa maailmaa, ja seuraava matto-ostos on toivottavasti kotimainen räsymatto :) 

Löysin kirppikseltä jo aikoja sitten kaksi käyttämätöntä Vallilan tyynyliinaa, ja oliko sitten kohtaloa vai mitä, kun sopivat nyt niin hienosti uuteen mattoon. Eli kyllä tästä hamsteriluonteesta jotain hyötyä on, vaikka ehtivät melkein vuoden päivät odotella laatikossa esilletuloaan...

Ja tältä kellarissa näyttää tällä hetkellä. Laatat on lattiassa ja saumattu + lattialämmitys toimii, eli kellaria voi nyt kutsua asuttavaksi ;) Seuraavaksi vuorossa siis listotus ja kaappien asennus.

Eteisessäkin on tapahtunut, vaikkei sitä kyllä juuri huomaa. Vanha sähkökaappi on saanut nimittäin ympärilleen uusia peltejä, millä saatiin piilotettua johtoja ja kaiken maailman epämääräisiä härpäkkeitä. Maalin sävy ei ihan osunut kohdalleen, mikä näkyy kuvassakin, jos osaa katsoa. Mutta vanhassa talossa ollaan, eikä täällä kuulukaan olla täydellistä. Vai mitä? ;)

Sant Pauliat ovat kestäneet hoidossani - ihme kyllä, tarvivat vain paljon vettä - ja päässeet nyt vanhalle silityslaudalle sulostuttamaan ruokailuhuonetta.

Kirpparilta joskus vuonna papu eurolla löytämäni lamppu sai eilen uuden ruusuisen rusetin, jonka nappasin talteen jouluna paketista; turhan kaunista pakettinarua pois heitettäväksi.

Sälekorit jaksavat ihastuttaa, joten ne ovat tietenkin avohyllyllä valmiustilassa seuraavaa kattausta varten.

Ja viimeiset kaksi mieheltäni saamaa ystävänpäiväruusua; kukkivat vieläkin! Näihin tunnelmiin toivon sinunkin viikonloppuusi paljon auringonsäteitä, iloa ja mukavaa mieltä :) Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

P.S. Bikken Pilttuussa kaksi ihanaa arvontaa; KLIK!

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 4

Tammikuu lähti käyntiin kellarissa tiiliseinien puhdistuksella, josta olikin jo aiemmin juttua (klik). Yllä olevassa  kuvassa vasemmalla puhdistettu seinä, oikealla puhdistamaton; aika selvä ero!

Seinien puhdistuksen jälkeen mies vielä paikkasi tiiliseinien rakoja paikoin, minkä jälkeen maalattiin katto ja kipsiseinät valkoisiksi. Koiruuskin tykkäsi jäljestä ;)

Helmikuun ekana viikonloppuna päästiin viimein lattian kimppuun. Laattojen alle asennettin tällaiset eristelevyt (nimeän en nyt muista, pitää täydentää tieto myöhemmin) + lattialämmityskaapelit asennettiin levyissä valmiina olleisiin uriin. Levyjen pitäisi johtaa lattialämmityksen lämpö ylöspäin, eikä näin lämmitetä maata lattian alla. Toivottavasti toimii. Levyissä oli lisäksi ns. hengitysreikiä, joiden kautta kosteuden pitäisi nousta ylös, eikä jäädä muhimaan levyjen alle.

Ja sitten päästiin laatoittamaan. VIHDOINKIN, sillä oltiin ostettu lattialaatat 1,5 vuotta sitten juuri asuntokauppojen jälkeen...! Laatat saivat siis odottaa tovin ennen asennusta, mutta olivat kyllä niin nappivalinta, vaikkei tiedetty tulevista tiiliseinistä vielä mitään laattojen ostohetkellä. Vai mitä tykkäät? Minusta ainakin tuo tiiliseinä tulee vieläkin paremmin esille kuin ennen!

Koska pesuhuone sijaitsee täällä kellarissa, on laatoitus pitänyt tehdä osissa. Lisäksi kylmä ilma ja kosteus hidastavat laastin kuivumista. Toisin sanoen laatoitus on vieläkin osin kesken, mutta ollaan jo loppusuoralla. Loppuviikosta on tavoite laatoittaa loput laatat ja sitten saumaamaan.

Lopputuloksesta saatte nähdä otteet siten ehkä ensi viikon puolella, jolloin vietetään lomaa jälleen kerran rempan merkeissä :)

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 3

Moni on ihmetellyt, miten meidän remontti on kestänyt niin kauan. Voisin vastata tähän, että emme itse asiassa ole remontoineet; aluksi purettiin lähes kaikki pois, ja sen jälkeen rakennettiin uutta tilalle. Kellari on tästä paras esimerkki, koska siellä se kaikki on ollut niin selkeästi näkyvillä. Nii-in, näkyvillä, eikä nämä näyt kovin mieltä aina kohentaneet ;)

Mutta tässä siis tärkeimmät tapahtumat kellarin nurkkauksessa vuoden 2012 aikana:

Heinäkuussa kellarissa vähän pölisi... Päätettiin siis purkaa leivinuuni; ei vetänyt, vei tilaa, oli ruman näköinen - ja tarviiko vielä perustella ;) Niin, yksi perustelu löytyy: mielessäni alkoi muhia, että tähän tilaan olisi niin hienoa saada kodinhoitotilat; pyykille paikat, pyykinkuivatus, pöytätasoa, jne. Ja sitähän tosiaan järjestyi, kun mies iski moukarilla leivinuuniin - joka ihan totta puhuen mureni iskuista! En tiedä, onko tällainen normaalia, mutta voimaa purkamisessa ei juuri tarvittu, mutta tiilien kärräämisessä KYLLÄ ;)

Ja ei kyllä ole harmittanut tippaakaan, että päätettiin purkaa leivinuuni; tilaa on nyt niin ihanasti - ja saadaan sellainen luksus kuin kodinhoitotilat tähän huusholliin!

Leivinuunin purun jälkeen kellarin lattiaa osin eristettiin uudelleen, sillä osa lattioista oli tehty vastoin rakennusluvissa näkyviä eristeitä. Lisäksi lattiapinta-ala kasvoi leivinuunin purun ja osin tiiliseinienkin purun myötä (tiiliseinää oli ladottu oudosti kerroksittain - muttei siis koko seinän osalta, joten nämä vajaat kerrokset purettiin pois).

Keväällä ja kesällä 2012 kellarin putket ja sähköt uusittiin myös pesuhuonetta ja taloyhtiön päävesilinjaa lukuun ottamatta. Vanhat tukossa olleet valurautaiset jäänteet lähtivät, ja uudet muoviputket laitettiin tilalle. Kuvassa näkyy katon rajassa taloyhtiön päävesilinja. Purun yhteydessä huomattiin, että päävesilinja vuotaa ja on aivan ruosteessa. Putkimies kielsi heti koskemasta kyseiseen putkeen; oli sen verran hapero, että olisi taloyhtiö voinut olla herkästi ilman vettä + meidän kellari veden vallassa! 

Päävesilinjaputken uusiminen kuului taloyhtiölle, ja taloyhtiöllä ei tuntunut olevan niin kiire asian kanssa kuin meillä. Tarkoitus oli, että putkityöt olisi saatu valmiiksi ennen meidän prinsessan syntymään, mutta toisin kävi. Viimein lokakuussa taloyhtiön putkimiehet saapuivat paikalle, ja asensivat kuvassa näkyvän valkoisen putken.  Voi sitä helpotusta ja mielenrauhaa sen jälkeen :)

Kesällä 2012 koolattiin seiniä, eristettiin ne, ja syksyllä levytettiin, pakkeloitiin ja hiottiin ne seinät, joissa vanha tiiliseinä ei jäänyt näkyville.

Päävesilinjan asentamisen jälkeen päästiin viimein rakentamaan kattoa. Eikä sekään ole ihan niin yksinkertaista vanhassa talossa, mutta mies isänsä kanssa sai koolaukset paikoilleen, sen jälkeen kipsilevyt paikoilleen, pakkelointia, hiomista ja pakkelointia ja hiomista. Siis pölyä paljon :)

Jotain varmasti unohdin tästä tarinasta, sillä vuoden 2012 aikana tapahtui paljon. Ja kuvat eivät ole niitä kauneimpia otteita minun sisustuskirjassa ;) Mutta mielestäni nämä on kiva kirjoittaa ylös - ainakin meitä ajatellen, sillä voidaan sitten myöhemmin muistella, mitä kaikkea on tehty - ja kestetty ;)

Vuoden 2012 tapahtumien jälkeen päästiin itse asiassa vasta siihen vaiheeseen, jota voisi kutsua remontiksi, eli kattojen ja seinien maalaukseen, tiiliseinien puhdistukseen - ja nyt työn alla olevaan lattian laatoitukseen. Ja niistä vaiheista sitten seuraavalla kertaa.

Kiva, jos jaksoit lukea näin "tylsää" juttua kera näin hirveiden kuvien, ja jos tulee kysyttävää jostain, kysele pois! Olipa tämä tarina pitkä. Ihan alkoi väsyttää tämän kirjoittaminen. Alanpa siis syömään ja nautiskelen hetken ihanien blogien seurassa; tätä ihanuutta en ole rauhassa ehtinyt harrastamaankaan toviin!

EDIT: Nyytti heräsi juuri sopivasti, joten se siitä rauhallisesta aterioinnista kera blogien :)

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 2

Eilen kävin vanhoja valokuvia rempan varrelta läpi, ja kiitän tässä vaiheessa itseäni, että jaksoin kuvata remonttia, vaikkei niin kaunista aina ollutkaan ;)

Lokakuussa 2011 olimme vannoneet, että puramme ensin vain keskikerroksen, ja kellarikerros jätetään tällaiseksi vähäksi aikaa... Mutta tiedättekö sen tunteen, kun tekee mieli kurkata, mitä alta löytyy...??

No, jokatapauksessa; näistä kuvista näette paremmin lähtötilanteen; valkoiset seinät, leivinuuni, katto paneloitu ja ihmeellisiä koteloita siellä täällä - ja lattiassa oli 80-luvun tyyliset laatat. Mieli syyhysi ainakin maalaamaan noita rusehtavia paneleita valkoisiksi, mutta seuraavassa jutussa sitten kerronkin, miten kävikään :)

Nyt kun kuvat on löytyneet, seuraava juttu jo ehkä iltapäivällä. Me käpsytellään seuraavaksi tyttären kanssa jumppaan; Elixian vauvajumppa on osoittautunut kivaksi; äitille tulee ihan hiki pintaan ja lapset katselevat menoa suu auki. Kaikista eniten tytär tykkää liikkeistä, joissa saa olla vatsan ja jalkojen päällä - kun äiti on siis selällään lattialla. Suosittelen kokeileman, jos mahdollisuuksia on lähellä - ja tietenkin jos sinulla on vauva...!

Mukavia hetkiä myös sinun päivääsi!

Kellarin nurkkauksen tarina, osa 1

Hiljamaarian sisustuskirjan toisen osan ensimmäinen varsinainen sisustusjuttu lähtee liikkeelle tästä kauniista kuvasta ;) Julkaisen tällä viikolla kuvasarjan kellarin yhdestä nurkkauksesta: mistä lähdettiin liikkeelle ja missä ollaan nyt. Loppuviikosta tai ensi viikon alussa olemme todennäköisesti jo reaaliajassa; toiveena olisi silloin listoitusta ja kalustusta vaille valmista... Mutta katsotaan, miten käy :)

Tällaiselta siis näytti kellarin yhdessä nurkkauksessa, kun kävimme katsomassa nykyistä kotiamme ensimmäistä kertaa. Leivinuuni oli käyttämätön, ja syy siihen oli, että leivinuuni veti todella huonosti. Lisäksi leivinuunin sijainti kellarissa oli lievästi sanottuna outo. Oletteko te törmänneet vastaavanlaiseen??

Asunnosta puuttui kokonaan kodinhoitotilat - ja tähän tilaan on sellainen nyt tuloillaan.

Kiitos kaunis, että kävit blogini uudessa osoitteessa - kauhistelemassa tätä kuvaa... ;) Mutta kauniimpaa on tulossa; lupaan sen!