Tämä 1980-luvun, koulussa käytössä ollut maailmankartta oli menossa jo kaatopaikalle, mutta eipäs onneksi mennytkään, vaan pelastimme sen! Miekkonen meinasi, että kehystettäisiin se tms. - mutta minusta on juuri hyvä tuollaisena, rapistuneena, osin teipattuna ja elämää nähneenä.
Nyt sitten opetellaan tytön kanssa maanosia - ja osaa jo Afrikan. Suomi tietenkin oltaisiin opetettu muuten ensin, mutta on niin korkealla, että Afrikka oli helpompi tapaus ;)
Tuliaisena saatu piparkakku koristaa tytön huonetta ympäri vuoden; samoin Lorun viiri, joka toki sopisi synttärikalustukseenkin hienosti, mutta mielestäni on tuossa juuri sopiva, kun verhoja ei ole. Tytön huoneeseen ei olla juuri Lorun viirin sekä pallon ja pinnasängyn patjan lisäksi ostettu mitään uutena; kierrätys on täällä kunniassa, leluja ja vaatteita myöten ;)
Yläkerrassa ei juuri sisusteta, joten kuvat ovat hyvin keskitetty yhteen nurkkaan. Ei kannata turhaan ostella tavaroita tai laittaa nätiksi, kun kesällä kaikki puretaan alas. Päästään mm. näistä hirmun kylmistä laminaattilattioista eroon. Voitte ehkä arvata, että yläkerran lattia rakennetaan lattialankuista - ja jos onnistutaan, käytetään keskikerroksesta puretut parketit uudestaan lapsen huoneessa ;) Puuta voi hioa, kitata ja korjata - ja värikin vaihtuu maalaamalla, eli pidempiaikainen ja siten varmasti enemmän se meidän juttu kuin laminaatti.
No menipä juttu aidan seipääseen - kun juttuhan oli tämä mahtava kartta! Ei vielä antiikkia, mutta kenties joskus ;)
Ei antiikkia, mutta kaunis...:)
VastaaPoistaNiinpä; ja joskus tämän on ehkä ruhjuuntunutta antiikkia ;)
PoistaJa ihanat nuo nukenvaunut. Aidanseipäistä...meillä vaihtuu ennen muuttoa yläkerran kamareissa entisten asukkien laittamat muovimatot parketiksi. Värisävy on aika varmasti valkoiseen menevä.
VastaaPoistaJoo muovi on ehkä kaikkein pahinta; meillä on sitäkin osassa yläkertaa - sellainen palapelilattia ;)
PoistaYlläri, tykkään kartan väreistä. Laps oppii tuntemaan Neuvostoliiton rajat :) t. Marjut
VastaaPoista